P.S. Nairobin lentokentältä

Mitä jäi mieleen? UNOHTUMATTOMAT:

TOP (NOIN) 10

1. Moja. Ihmisten ystävällisyys: aina riittää aikaa, pyydetään kylään, tarjotaan apua.

2. Mbili. Ikuinen optimismi, kyllä asiat järjestyy (hakuna matata na hakuna haraka).

3. Tatu. Mihama-kallion uskomattomat maisemat ja Super Kamanyola –bändin sulosoinnut.

4. Nne. Villin leopardin katse silmästä silmään kolmen metrin etäisyydeltä, apina takapihalla, haukat.

5. Tano. Vielä on kesää jäljellä (joto sana). Jatkuva lämpö, vaikka sadekausi jo ovella kolkuttaa.

6. Sita. Toive siitä, että ympäristö saataisiin siistimmäksi, ennen kuin luonto kostaa.

7. Saba. Lasten into koulutyötä kohtaan ja opettajien tahto opettaa.

8. Nane. Ihmisten määrä on valtava aina ja kaikkialla.

9. Tisa. Aamuviideltä alkaa minareetin kutsu ja kuudelta huutaa kukko. Jotkut kulttuurierot ovat suuria, toiset pieniä. (Huom! Kuukausi ilman televisiota!)

10. Kumi. Selvisimme hengissä: ei tauteja, ei malariaa, ei vatsavaivoja (vrt. sanonta ”Onnea on kuiva pieru Kairossa)!

11. Kumi na moja. Ja sitten…

Viimeinen ehtoo(llinen)

Viimeisenä iltana olimme syömässä Kairo-hotellissa. Me olimme tietysti paikalla kello kuusi, kuten oli sovittu. Muut eivät olleet, vaan tulivat noin puoli tuntia myöhemmin. Ennen ruokailua pestiin kädet ja illan isäntä luki ruokarukouksen. Söimme noin kaksi kalaa, joista riitti kaikille. Viiniä ei tarjoiltu. Odotimme ruokaa pitkään ja ehdimme siinä odotellessa keskustella paljonkin afrikkalaisesta ja tansanialaisesta kulttuurista sekä niiden eroista verrattuna eurooppalaiseen ja suomalaiseen kulttuuriin.

Miesten ja naisten maailmat ovat varsin erilaisia Tansaniassa. Mies on vapaa tekemään mitä vaan ja nainen on vapaa tekemään kaiken, mitä mies haluaa, eikä sitten muuta. Esimerkiksi kuulimme, että jos nainen tulisi illalla kotiin baarista, mies ei välttämättä päästäisi häntä sisään ollenkaan ennen aamua. Mitäs läksit. Jos mies on lyönyt naista ja nainen kertoo siitä poliisille, naisella ei ole enää kotiin tulemista. Eivät toki kaikki miehet vaimojaan hakkaa. Onneksi koulutettuja ihmisiä on yhä enemmän ja tasa-arvoasiat näyttävät pikku hiljaa parantuvan.

Demokratia on erilaista Euroopassa ja Afrikassa. Suomessa voi varsin avoimesti puhua politiikasta ja vallanpitäjistä, mutta Tansaniassa virkamiesten ei kannata arvostella johtajia, koska siitä voi seurata heille vaikeuksia. Hauskoja kulttuurieroja on muun muassa ihmisten ulkonäöstä puhumisessa. Suomessa ei välttämättä kannata sanoa kaverille, että oletpa lihonut viime aikoina, mutta Tansaniassa se on kohteliasta.

Tansaniassa on ollut perinteenä, että nuorten vanhemmat järjestävät avioliitot keskenään, mutta nykyään tämä perinne on jo jäämässä pois. Kuitenkin on tärkeää päästä naimisiin riittävän ajoissa, etenkin naisten. Jos olet jo lähellä 30 ikävuotta, etkä ole naimisissa, sinua pidetään toivottomana tapauksena, joka ei koskaan pääsekään naimisiin.

Aikakäsitys Euroopassa ja Afrikassa on erilainen. Kun olimme ajoissa Kairo-hotellilla, emmekä tavanneet ystäviämme heti, emme varsinaisesti ihmetelleet, missä he viipyvät, emmekä soittaneet kenellekään ”missä olet” -puhelua. Odotimme rauhassa. Olemme tiedostaneet oman täsmällisyytemme ja toisaalta sen, että mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa... Joissakin asioissa kuulemma Afrikassakin olisi hyvä olla täsmällinen, joten harjoittelemista on puolin ja toisin. Ehkä meidänkin olisi syytä opetella joissakin asioissa tekemään vähän enemmän ”African way”.

Haluamme päättää blogimme kuulemaamme tositarinaan suomalaisen ja tansanialaisen miehen kohtaamisesta:

Suomalainen mies ja tansanialainen mies kohtasivat työn merkeissä Afrikassa. Suomalaisella oli kova kiire hoitaa kaikki asiat heti ja nopeasti. Hän hoputti myös tansanialaista kollegaansa toimimaan ripeämmin. Tansanialainen totesi rauhallisesti:

”Istupa mzungu alas ja rauhoitu, niin kuunnellaan, kun puu kasvaa.”

Haluamme kiittää kaikkia meitä tukeneita sekä Tansaniassa että Suomessa, erityisesti kodinturvajoukkoja jaksamisesta!

Mzungu Martta ja Chotara Maco

Numeroita

0  McDonaldsia koko itäisessä Afrikassa

1 Mwanza on Itä-Afrikan nopeimmin kasvava kaupunki (asukasmäärä noin 700 000 -> kukaan ei tiedä tarkkaa lukumäärää)

2 Kirumba ja Igoma ovat Mwanzan kaksi asutuinta aluetta

7 prosentilla Tansanian aikuisväestöstä on HIV/AIDS (noin 2,8 miljoonaa ihmistä)

26 ennätysmäärä ihmisiä dalla-dallan = paikallisen Hiace-bussin sisällä, sis. kaksi mzungua

85 prosenttia lapsista on peruskoulussa Tansaniassa

100 Tsh (noin 5 snt) mandazin (= munkki ilman sokeria) hinta

148 kunnallista peruskoulua (luokat 1–7) Mwanzassa

300 Tsh (noin 15 snt) dalla-dallan = paikallisen Hiace-bussin perusmaksu max. 10 km matkalla yhteen suuntaan

500 Tsh (noin 25 snt) limsapullon hinta lähikioskissamme

1500 Tsh (noin 75 snt) chips mayai –annos (munakas, jossa on ranskalaisia perunoita) lähikuppilassamme

1700 Tsh (vajaa euro) olutpullon hinta lähikioskissamme, 0,5 l

8000 Tsh (noin 4 euroa) mekon teettäminen räätälillä, kankaan hinta ei sisälly tähän

9000 Tsh (noin 4,50 eur) kaksi metriä kangasta (kitenge = värikäs, usein nigerialainen puuvillakangas)

10 000 Tsh (noin 5 eur) tyypillinen yhden hengen ravintola-aterian hinta ”valkoisten paikoissa”

20 000 Tsh (noin 10 eur) taksimatka edestakaisin, yht. noin 20 km

200 000 lasta peruskouluissa (luokat 1–7) Mwanzassa

3 miljoonaa Tsh (noin 1500 eur) lentolippujen hinta Suomi-Tansania-Suomi

6 miljoonaa Tsh (noin 3000 eur) hyväkuntoisen talon vuokraaminen vuodeksi

Räätälimme työssään

Paljonko maksaa? Ngapi? / Mikä on …. hinta? Bei gani…?

Haluan maksaa. Nataka kulipa.

Kiitos paljon. Asante sana.

Aamu alkaa apinalla

Mies katsoo peiliin.

Tiistaiaamu alkoi kahdella kohtaamisella. Maco hakkasi torakkaa hengiltä jääkaapin sisältä onnistuen lopulta tappamaan ko. menden. Yhtäkkiä aamupalapöydässä Martta huomasi apinan (nyt ei ole kyseessä Maco) ja luuli saaneensa malarialääkkeen vuoksi hallusinaatioita, mutta kyllä se oli oikea apina aidan päällä kävelemässä! Kananmunien päällä oli kanankakkaa. Salmonella kävi mielessä. Ei siis ihan kaikista paras aamu? Lähdimme kuitenkin kohti Sahwan koulua. Mieli piristyi kummasti, kun tuntemattomat ohiajaneet ottivat meidät kyytiin ja pääsimme mukavasti keskustaan asti. Keskustasta matkasimme noin 10 km Buhongwaan dalla-dallalla, jossa oli mzunguhinnat eli valkoista rokotettiin heti, kun väärinymmärryksen mahdollisuus tuli. Buhongwassa piti olla taksikyyti valmiina, mutta taksi olikin pesussa. Siispä otimme mopot alle ja pääsimme perille. Kuvasimme kaksi videopätkää kahden koulun oppilaan kotoa. Toivottavasti saimme sellaista kuvamateriaalia, että suomalaislapset saavat ajateltavaa, kun näkevät, miten tansanialainen ikätoveri asustaa.

Nyt kello on kahdeksan keskiviikkoiltana ja istumme pilkkopimeässä olohuoneessa kirjoittamassa tätä. Palasimme juuri pitkältä kävelyreissulta Mihama-kallioille sopivasti ennen pimeän ja sähkökatkoksen tuloa. Koneissa riittää virtaa sen verran,  että saamme blogin päivitettyä.

Martta, Maco ja rafiki Sophia, jolla ei ole mzunguhintoja.

Taustalla naiset rukoilevat, etualalla nainen katsoo horisonttiin.

Super Kamanyola

Lauantaina kävimme kaupungilla syömässä ja ruokaostoksilla. Juustoviipaleita ei löytynyt mistään, mutta ei aina voi saada mitä haluaa. Illaksi olimme sopineet tapaamisen kolmen opettajan kanssa Villa Parkiin, joka on ravintola keskustan tuntumassa. Pyysimme taksikuskimme Emmanuelin hakemaan meidät varttia vaille kahdeksalta. Seitsemältä alkoi mahdoton myrsky: tuuli kuin viimeistä päivää, satoi todella rankasti, jyrisi ja salamoi. Sähköt tietysti katkesivat samalla. Pohdimme, miten illanviettomme käy, koska Villa Parkissa piti olla elävää musiikkia ja epäilimme, ettei kukaan siinä säässä suostu soittamaan. Myrsky kuitenkin laantui tavalliseksi sateeksi melko pian ja kahdeksan jälkeen pääsimme lähtemään kämpiltä. Kuskimme myös vakuutti, että sadekin lakkaa ihan kohta. Emme olleet ihan yhtä varmoja asiasta, mutta kyllä kuski tiesi. Sade loppui pian päästyämme perille Villa Parkiin, jossa bändi jo aloitteli soittoaan. Ihmisiä ei ollut paljoa vielä paikalla, kun me täsmälliset suomalaiset olimme ehkä turhan ajoissa taas. Illan mittaan porukkaa saapui koko ajan lisää ja tanssilattiakin täyttyi mukavasti. Olimme pitkään paikan ainoat mzungut, mutta loppuillasta ilmaantui muitakin pimeässä hohtavia lajitovereita.

Super Kamanyola Band

Yhtyeen nimi oli Super Kamanyola ja se koostui noin yhdeksästä henkilöstä. Sama bändi soittaa Villa Parkissa kuulemma joka ilta. Tauotta soittivat ainakin basisti ja rumpali sen noin viisi tuntia, kun olimme paikalla, eikä lopettamisen merkkejä näkynyt vielä yhden aikaan yöllä. Ja siis todellakin tauotta, poistumatta lavalta kertaakaan! Bändin jäsenillä oli yhdenmukaiset esiintymisasut, oranssit kiiltävät kauluspaidat ja mustat housut. Välillä mukana oli myös naissolisti, jolla oli värikkäästä kitengestä tehty vaate. Sopiva kuvailu voisi olla ”afrikkalainen Buena Vista Social Club”. Yhtäkkiä kesken biisin lavalle nousi pariskunta, joka kätteli kaikki orkesterin jäsenet, jotka tietysti joutuivat lopettamaan soittamisen siksi aikaa. Nauroimme ja kysyimme seurueeltamme, miksi he menivät lavalle ja voimmeko mekin vain kävellä sinne kättelemään. Vitsistä tuli totta. Myöhemmin yksi isännistämme ilmoitti, että nyt voimme mennä lavalle ja niin keskeytyi biisi taas. Bändi olisi tietenkin halunnut Macon jäävän soittamaan heidän kanssaan, mutta valitettavasti hän oli liian kiireinen ja joutui vain kättelemään soittajat.

"Yes, I am Maco, oh, you have heard my song Sokea piste on the radio, nzuri sana!"

Tunnettu kiswahilinkielinen laulu, jonka mekin kuulimme lauantaina (translated in english):

MALAIKA

Authorship disputed, first popularized by Fadhili William,

performed also by Miriam Makeba (Machi 4, 1932 – 10 Novemba, 2008)

"Malaika, nakupenda malaika

Malaika, nakupenda malaika

Nami nifanyeje, kijana mwenzio

Nashindwa na mali sina wee

Ningekuoa malaika

Nashindwa na mali sina wee

Ningekuoa malaika..."

"Angel, I love you angel

Angel, I love you angel

What else could I do? A young woman like you

If I weren't struggling for money

I would marry you angel

If I weren't struggling for money

I would marry you angel..." 

Sunnuntaiaamuna taksikuskimme Emmanuel tuli hakemaan meitä kirkkoon kanssaan. Kirkko olikin varsin lähellä ja olimme kulkeneet sen ohi monta kertaa. Kun saavuimme kirkolle kello 9, oli ensimmäinen jumalanpalvelus juuri päättymässä ja toinen alkoi heti perään. Kirkko täyttyi ihmisistä ja musiikista, joka oli todella kovalla. Kaksi ja puoli tuntia jaksoimme kuunnella intohimoista saarnaajaa, mutta sitten istumalihakset ja ehkä aivotkin saivat tarpeekseen ja poistuimme ehtoollisen alkaessa. Voi meitä syntisiä. Maybe God forgives us.               

MAAILMAN VILKKAIMMAT LAPSET

Afrikassa lapset saavat  nousta puihin tauoilla.

Nyt olemme nähneet maailman vilkkaimmat lapset. Ne löytyvät Igoman koulusta ja niitä on pari tuhatta. Valokuvien ottaminen muodostui haasteeksi etenkin alkupäivästä, koska lapset vyöryivät ylitsemme heti kameran nähdessään. Maco ei enää haluakaan rokkitähdeksi, koska päälle käyvät oppilaat alkoivat jo melkein ahdistaa yhden päivän aikana. Oppilaat koskettelivat estoitta hiuksiamme ja mitä vain käsiinsä saivat. He ovat kuitenkin nähneet mzunguja ennenkin ja näkevät joka päivä, koska koululla on parhaillaan harjoittelussa suomalainen nainen.

Pusikoita koetellaan oppilaiden voimin!

Koulupäivä päättyi jalkapallo-otteluun Igoma vastaan Lamminpää. Täysimittainen peli päättyi tällä kertaa Lamminpään voittoon 1–0. Ennen peliä ja pelin aikana yleisö (eli kaikki oppilaat, jotka eivät olleet pelikentällä) ehti näyttää kaikki temput. Eräillä pojilla oli elävä/puolikuollut lepakko leikkikaluna ja he esittelivät, heittelivät ja potkivat sitä innoissaan. Kentän laidalla oleviin puihin kiipesi porukkaa, niin että suhina kävi.

Itse tehty jalkapallo : Made in Tanzania

Ottelun jälkeen alkoi viikonloppu ja opettajat halusivat tarjota meille lounaan, joka päättyi afrikkalaiseen tapaan päivälliseen illalla kello kahdeksan.

Matkustimme dalla-dallalla takaisin kämpille. Matka oli pitkä, eikä yhtään ABC-aseman vessaa ollut matkan varrella. Kupla taisi nousta yhteen otsaan, mutta perille päästiin kuivina – kunnes astuimme kulkuneuvosta ulos sateeseen.

Isenga shule

Oppilaat vilvoittelemassa puun alla lounastauolla,

Kävelimme kahtena aamuna läheiseen Isengan kouluun. Matka kesti noin 20 minuuttia maltillisella kävelyvauhdilla. Oli mukavaa kävellä vaihteeksi ainaisen autossa istumisen sijaan ja aamulla ei vielä ole kauhean kuumakaan, joten matkanteko on ihan virkistävää. Saavuimme sopivasti koulun aamukokoontumisen aikaan paikalle. Kaikki koulun oppilaat kokoontuvat aamuisin koulun pihalle siisteihin riveihin. Kokoontumisen nimi on ”parade” ja se päättyy siihen, että lapset marssivat järjestyksessä luokkiin rumpujen säestyksellä. Lapset olivat taas innoissaan valokuvien ottamisesta ja kuvissa esiintymisestä. Kun näytimme suomalaisten oppilaiden tekemiä videoita, tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että lapset ymmärsivät videoiden huumoria ja nauroivat vapautuneesti.

TANSSIA TEKNON TAHTIIN: CHEKECHEA!

https://www.facebook.com/video/video.php?v=352078884827069&notif_t=video_processed
Hamjambo watoto! Lapset Jammailee!

Toto: Africa

Pääsimme opettajakollegamme Sophian kanssa katsomaan paikallisen jalkapallojoukkueen Toton (toto = lapsi kiswahiliksi) peliä Kirumba stadionille. Stadion on todella iso, mutta tällä kertaa katsomon tunnelmaa voisi verrata yhtä kiihkeäksi kuin Manse PP:n pelissä. Me saimme vip-paikat, mikä tarkoitti sitä, että istuimme vihreillä muovituoleilla ja muut katsojat istuivat betonilla. (Mitään tarjoilua ei ollut kenellekään.) Vieressämme istui paikallisia jalkapallovaikuttajia, kuten Toto Club African arvostettu puheenjohtaja. Toto Africa hävisi Ngorongoro TeeBeelle 2–0. Ymmärrämme nyt paremmin, miksei Tansania ollut mukana African Nations Cupissa. Häviäjän osa ei ollut häävi, koska katsojat ryntäsivät pelin jälkeen voittajatiimin luokse. Syynä ei niinkään ollut itse voitto, vaan paikallinen media (2 valokuvaajaa), joka ikuisti voittajat ja kaikki muut, jotka kuviin ehtivät. Tansanian suurin, kaunein, komein ja paras joukkue Janga on tulossa Mwanzaan pelaamaan lähiaikoina ja silloin kuulemma stadion tulee olemaan täynnä eli kymmeniä tuhansia ihmisiä saapuu katsomaan peliä. Kysyimme Toto African puheenjohtajalta, milloin kyseinen peli on. Hän vastasi ”myöhemmin”. Kukaan muukaan ei tiennyt pelin tarkkaa ajankohtaa. Ndiyo maisha, sellaista se elämä on.

Toto: Africa

"It's gonna take a lot to drag me away from you
There's nothing that a hundred men or more could ever do
I bless the rains down in Africa
Gonna take some time to do the things we never had"

Blue=Ngorongoro (winners), Yellow=Toto

VIP-persons (Martta is taking the photo)

Leo Bardi!

Leo Bardi!

TARKKANA SAFARILLA!

Viimeinen taukopaikka ennen Serengetia.

Serengetista palannut auto. Ajoimme onnettomuuspaikan ohi.Kukaan ei kuollut, mutta somebody got hurt

.

Viikonloppuna olimme Serengetissä safarilla. Lähtö oli lauantaiaamuna klo 8. Kuskimme Peter tuli hakemaan meitä maasturilla kotiportilta. Matka Mwanzasta Serengetin portille kesti noin 3,5 tuntia yhden pysähdyksen taktiikalla. Sitten ajettiin iltakuuteen asti tauotta pitkin savannia! Näimme hurjasti eläimiä ja ”big five” jäi sarvikuonon päähän. Kuskimme Peter on ollut varmaan satoja kertoja safarilla ja sanoi, että näki toista kertaa, kun leopardi käveli tiellä. ”You are very, very, lucky”, hän totesi meille. Katsoimme kolmen  metrin päästä leopardia silmiin – maaginen hetki. Onneksi olimme autossa, emmekä jalan liikkeellä!

Katsoi suoraan silmiin. Unohtumaton kokemus!

Yövyimme camping-alueella. Maco joutui yöllä vessareissuun ja taisi vähän jännittää vastaan tulleita rottia ja mahdollista kohtaamista hyeenan kanssa. Hyeenat huusivat kuin hyeenat läpi yön, mikä hieman haittasi mzungun nukkumista. Afrikan tähtitaivaan alla oli kuitenkin hienoa nukahtaa.

Seepra on outo elukka.Miksi raidat?!

Sunnuntaina palasimme safarilta iltapäivällä. Opettajakollegamme Sophia oli kutsunut meidät luokseen katsomaan African Nations Cup –finaalia (Sambia-Norsunluurannikko). Ottelun piti alkaa klo 18, mutta ei alkanutkaan, vaan sen pitikin alkaa klo 20, mutta ei alkanutkaan, koska se alkoikin klo 22. Kun kello oli vihdoin 22, KBC-kanava lakkasi näkymästä. Emme siis neljän tunnin odotuksen jälkeen sittenkään nähneet ottelua. Palasimme kämpille. Klo 01.29 tuli tekstiviesti: ”Sambia on mestari.”

Savua ilman tulta Kahaman koulussa

Keskittynyt ilme kuvaajalla!

Päästyämme Kahaman koululle saimme iloksemme huomata, että seminaarin aiheita hyödynnettiin heti käytännössä. Opettajat olivat hienosti hoksanneet, että erilaisia menetelmiä voi hyvin käyttää eri aineiden tunneilla. Näimme esimerkkejä mm. englannin tunnilla, äidinkielen tunnilla ja esiopetuksessa. Oppilaat olivat myös selvästi innostuneita työskentelystä. Iltapäivällä oli tarkoitus näyttää oppilaille videoita aggregaatin voimalla. Rehtori yritti ensin käynnistää virtalähdettä itse, mutta kun se ei onnistunut, hän haki apuun kaksi yläasteen opettajaa, jotka saivat viimein moottorin käyntiin. Kaikki näytti toimivan hyvin. Opettajat liimasivat jopa valkokankaan (paperia) luokan seinään, jotta kuvat näkyisivät mahdollisimman hyvin. Juuri ennen kuin oppilaat tulivat luokkaan, videotykki räjähti ja alkoi savuta pahasti (sori, Vesa). Se siitä elokuvateatterista, mutta elokuvia katsottiin kuitenkin tietokoneen näytöltä pienemmissä ryhmissä joten kuten.

Kahama Secondary Schoolin opettajat laittavat aggregaattia kuntoon.

Koulun pihassa on kuudella laudalla peitetty 35 metrin syvyinen kuoppa, josta tulee kaivo. Valitettavasti pumppua ei ole vielä voitu hankkia, joten oppilaat tuovat kotoa veden kanistereissa koko päiväksi. Uutta vessaa rakennettiin koulun takapihalle. Opetusviranomaiset halusivat säästää myös 1975 rakennetun vessan, koska sillä katsottiin olevan kulttuurihistoriallista arvoa (käytössä se ei tule enää olemaan).

Ei onnistuisi Suomessa koulun pihalla ilman turvarakennelmia.

 

Kahaman koulu on tunnettu hienoista musiikkiesityksistä, joista mekin pääsimme jälleen nauttimaan. Oppilaat esittivät useita lauluja rumpusäestyksellä perjantai-iltapäivän ja meidän kunniaksi. Opettajat tarjosivat päivän päätteeksi meille aterian: wari, mandazi, uji, kuku… Opettajat eivät päästäneet meitä tämän jälkeenkään helpolla. Tien huonon kunnon vuoksi meidät kuljetettiin moottoripyörätakseilla lähemmäs päätietä (n. 5 km). Martta oli syönyt liikaa riisiä, koska matkan aikana hänen allaan olevasta pyörästä puhkesi rengas. Sitä ei tosin huomannut kyydissä muut kuin kuski, vaan vasta perillä!

Rehtori Aidan ihmettelee, miten puhjenneella eturenkaalla saattoi ajaa koko matkan. Kuski vain nauroi.

Sahwan koulun riemua!

Ahkera Sahwan koulun oppilas(oppilaan ottama kuva)

Tänään olimme Sahwan koululla seuraamassa opetusta ja näyttämässä videoita ja valokuvia. Koululla oli jo näkyvissä merkkejä seminaarin annista: mm. ulkoliikunnassa suuri oppilasjoukko ja pre-primaryn pikkuoppilaat opiskelivat uusilla menetelmillä. Koulun opettajat ovat erittäin ystävällisiä ja auttavaisia meitä kohtaan. Heillä riittää aina aikaa meille. Suomalaisilla olisi heiltä opittavaa ainakin tässä asiassa.

Liisanpuiston koulun oppilaiden tekemien videoiden näyttäminen olikin sitten oma juttunsa. Koululla ei ole sähköjä, joten olimme sopineet, että yksi opettajista tuo tänään koululle aurinkovoimalla ladatun akun. Näin tapahtuikin, mutta akun teho ei riittänyt. Seuraava suunnitelma oli aggregaatti, joka haettiin mopolla Buhongwasta parin kilometrin päästä. Se saatiin pystytettyä takapihalle (sopivan kuuloetäisyyden päähän) ja piuhaa vedettiin yhteen luokista. Tietokone, kaiuttimet ja videotykki saatiin töpseliin ja sitten alkoi valkokankaan viritys. Valkokangas oli itse asiassa erään opettajan kotoa tuotu lakana/pöytäliina, jossa oli iso kukkakirjailu keskellä. Kangas ripustettiin luokan katossa oleviin puurakenteisiin narulla. Tikapuita tai muuta koroketta ei ollut, joten oppilaat saivat ilmaista hupia katsellessaan opettajien narunheittelykisaa. Lopulta elokuvateatteri oli niin valmis kuin saattoi olla ja videoiden katselu alkoi. Oppilaat katsoivat keskittyneesti ja välillä naureskellen suomalaisten tovereiden videoita. Kulttuurierot ovat toki suuret, joten oli ymmärrettävää, etteivät oppilaat ehkä ymmärtäneet kaikkea englanninkielisestä tekstityksestä huolimatta.

Voi riemua, kun luokkakaveri ottaa kuvan.

Sahwan koulun oppilaat ottivat aamupäivän aikana kolmella kamerallamme kuvia toisistaan, mikä oli heistä hauskaa puuhaa. Näytimme myös oppilaille heidän ottamiaan kuvia videotykillä ja se vasta hauskaa olikin! Lapset saivat nähdä kättensä jäljen ja tutut kasvot ja ilmeet saivat nauruja ilmoille.

Palautetta

Seminaari on päättynyt. 50 opettajaa ja viisi rehtoria arvioivat meidän seminaarimme. Asteikko oli 1-10 (10 paras). Saimme keskiarvoksi arvosanan 9,2.

Opettajat olivat tyytyväisiä

mm. osallistavaan työskentelytapaan, tiimityövinkkeihin, opetusmetodeihin ja uusiin ideoihin.

Opettajat olisivat toivoneet

mm. tietoa opetusmateriaaleista ja niiden valmistamisesta, tietokoneen käytön opetusta ja lisää teoriatietoa esim. lapsen kognitiivisesta kehityksestä sekä lisää ohjeita siitä, kuinka opettaa isoille opetusryhmille.

Palautetta tulossa!

Seminaari on ollut menestys!

50 opettajaa ja viisi rehtoria on osallistunut aktiivisesti seminaariimme, jossa on opetettu erilaisia opetustekniikoita ja -metodeja. Viimeinen osa seminaaria on huomenna, keskiviikkona. Seminaarin avainsanoja ovat olleet:

- Team work
- Challenge of the new teaching methods
- Creativity of the teachers and pupils

Martta and Maco are thanking the JKL University special education professors ("gurus" like Riitta Viitala and Matti Kuorelahti) and also of course our colleagues at Liisanpuiston koulu and itinerant special education teachers at pre-primary!

Kuvia seminaarista

Seminaarissa tehtiin erilaisia harjoituksia. Opettajia oli paikalla noin 50.

Opettajat harjoittelevat viiden hengen voimin omaa showtaan. Huomaa, miten kaupungintaloa tuuletetaan: aukoista tulee raitista ilmaa!

Mwanzan opettajat opetusmetodeja opiskelemassa.

MABADIRIKO?!

MR. ZACGARUA , SAUTI YA TANZANIA

MABADIRIKO niminen yhtye on perustettu! Ensimmäinen kappale on jo demovaiheessa ja levysopimusta odotetaan. Olimme eilen kylässä Sahwan koulun opettajan Mr. Zacgaruan luona Buhongwan kylässä ja siellä yhtyekin perustettiin. Ensimmäisen kappaleen nimi on sama kuin yhtyeen ja se tarkoittaa ”muutoksia” ja on sanomaltaan yhteiskunnallinen. Tämä on parasta kulttuurivaihtoa, mitä voi olla ja kestävää kehitystä, jos mikä! Demostudiossa oli hyvä tunnelma. Kanat ja hyttyset säestivät, kun istuimme öljylampun valossa pienessä olohuoneessa. Ulkona kuu valaisi uskomattoman kirkkaasti sysipimeää maisemaa jo kello kahdeksan aikaan illalla. Sähköt olivat poikki koko päivän. Tällä viikolla sähköä on ollut saatavilla öisin ja nyt sunnuntaina, ei arkipäivisin. Ruoan tekeminen ei onnistu ja työskentelyä tahdittaa tietokoneen akun kesto. Kerran jo latasimme tietokoneet ravintolassa, jossa lounastimme. Puhelimien akkuja on pitänyt vähän säästellä myös.

Ensi viikolla meillä on seminaari opettajille, mutta emme vielä tiedä alkaako kolmipäiväinen seminaari maanantaina vai tiistaina. Se nimittäin riippuu kuun asennosta. Jos kuu on tietyssä asennossa maanantaina, on muslimien yleinen vapaapäivä ja se saattaa vaikuttaa seminaariimme. Katsotaan, miten käy.

Kuvia

Sahwan koulussa oli oppitunti ihmisen luista.

Sahwan koulun oppilaat nostavat lipun aamuisin ja laskevat sen koulun loputtua.

Dara-daraan mahtuu moni!

Lyhyesti sanottuna

Joitakin huomioita elosta ja olosta Mwanzassa:
- Ihmiset ovat mukavia ja avuliaita.
- Aurinko on kuuma ja paistaa koko ajan.
- Kerran on satanut ukkoskuuron verran.
- Energianjakelussa on paljon katkoksia.
- Kaasuliesi olisi kova sana.
- Ruoka on maukasta ja vatsatkin ovat toistaiseksi kunnossa.
- Terveysongelmia ei ole ollut.
- Hyttyset herkuttelevat nyt valkoisella erikoisherkulla...
- Tiet ovat joskus tosi huonossa kunnossa.
- Dalla-dallassa voi olla hyvin ahdasta.
- Olemme msunguja (valkonaamoja) ja sen huomaa!
- Saimme lauantaina herkullisen mangon oman pihan puusta.

Fingerporissa oli tuttuja

http://www.hs.fi/fingerpori/1135270312252 Tuo kaveri tuli vastaan Mwanzassa eilen

Day 5

Torstai 2.2.2012

Torstaiaamu-sähköt poikki (again). Kahaman koulu  sijaitsee n.30 km päässä Mwanzan keskustasta. Maaseudun  koulun tiet  olivat hieman paremmassa kunnossa, kuin eilen ja kuskimme Emmanuel ei ollut autonsa kanssa tänään niin kovilla (he is the best driver in Tansania or the best driver in Africa!). Kahaman koulun opettajat olivat huolissaan, koska olimme myöhässä, mutta this is the African way ja kaikki ei toimi ajallaan (vaikka kuinka haluaisi). Tällä kertaa  näimme oppitunnin  luiden anatomiasta. Alberton tunnilla kävimme seuraamassa kuvaamataidonopetusta. Koulupäivä päättyi lipun laskemiseen koko koulun voimin (lippu lasketaan ja nostetaan  joka päivä yhdessä)! Tämän jälkeen opettajat tahtoivat ehdottomasti tarjota meille tansanialaista ruokaa paikallisessa ravintolassa. Chakula  kizuri!

Koordinaattorimme Reubenin kanssa keskustelimme kaasukeittimen hankkimisesta, koska muuten emme saa tehtyä ruokaa, koska sähköt tuntuvat olevan koko ajan poikki. Opittuja sanoja tänään:

bara-bara: tie

Nyumba: talo

Gari: auto

Mtu: ihminen

Watu: ihmiset

Ngoma: rumpu

Helppoa eikö vaan?!

Kouluille!

Tiistai ja keskiviikko 31.1.-1.2.2012

Tiistaiaamuna sähköt menivät poikki talosta. Onneksi lähdimme ensimmäiselle kouluvierailulle. Rehtori Devota otti meidät ystävällisesti vastaan. Kirumban koulu on lähellä Mwanzan keskustaa ja oppilaita n.1000. Tapasimme koulussa vanhat  tutut mm., erityisopettajat  Sophian  ja Justinin . Erityisluokassa oli tällä kertaa harvinaisen paljon opettajia, yhteensä neljä.   Kirumban koulussa etsimme sähköpistokkeita,jotta voisimme näyttää suomalaisten oppilaiden tekemiä  lyhytelokuvia ensi viikolla.Sähkön vetäminen luokkaan voi olla hankalaa, mutta emme anna vielä periksi. Kirumban koulusta siirryimme Isengan kouluun rehtori Gabrielin valtakuntaan. Isengan koulu sijaitsee päävaltatien varrella. Koulun   oppilasmäärä on n.  1500  oppilasta. Huomasimme siellä, että jokaisen kouluviitan nimen alla on sponsorin mainos. Ymmärsimme myös, että koulut eivät hyödy kuin välillisesti asiasta.

Palasimme  taloon uuden tietokoneen kanssa, koska nettiyhteystikku ei suostunut toimimaan kaupungin ”ekstraekstra” suojellun koneen kanssa. Nettiyhteys toimii ja saimme avatuksi blogin. Sähköt palasivat illalla taloon ja ruoat eivät ehtineet pilaantua. Hienoa, kun saimme kodinturvajoukkoihin yhteyden Suomeen . Suomessa reilua pakkasta, täällä 30 astetta lämmintä.

Keskiviikkoaamuna – sähköt poikki. Kuinka ollakaan, kun ei saa teevettä ,eikä ujia [uzia]   keitetyksi. Matka kohti Kahaman koulua maaseudulle. Kahaman koulu on ”pienin” n. 500 oppilaan koulu kauniissa ympäristössä kasvien ympäröimänä. Ystävälliset opettajat tarjosivat meille ujia, koska meiltä oli aamupala jäänyt väliin. Kahaman koulun takana opettajilla oli perunapelto. Jos palkka ei aina juokse, niin nälkään ei ainakaan kuole. Igoman koulu, joka sijaitsee kauempana Kahamasta on Mwanza-projektin suurin koulu, jossa on yli 2000 oppilasta. Mr. Cha Cha kertoi, että hänellä on edelleen 150 oppilasta luokassa. Oppilaat esittivät hauskan laulun : ”Shake your body”, meille rytmikkäästi tanssien. Kuskimme Emmanuel toi takaisin talolle ja yllätykseksemme huomasimme, että sähköt ovat edelleen poikki?! Uusi vessanpytty oli kuitenkin saatu paikoilleen.

Kuvia

Igoman iloisia oppilaita

Lattiapaikatkin ovat kovassa kulutuksessa

Kahaman esikoululaisilla on hienot liitutaulut!

Kahaman koulun opettajanhuone (huomaa vihkopinot)

Kuvia

Naapurin suloinen neiti

Tunnetko puun? Voittajalle palkinto!

Sophia opettaa Kirumban koulussa

Nettiyhteys on auki

Tampere-Mwanza –yhteistyöprojekti etsi kahta opettajaa työvaihtoon Tansaniaan, Mwanzaan. Nyt me olemme ne kaksi. Vietämme kuukauden työskennellen viidessä yhteistyökoulussa yhdessä paikallisten opettajien kanssa. Tavoitteenamme on antaa ja saada uusia ajatuksia opetusmenetelmistä: koulutamme opettajia ja he opettavat meille tansanialaisia koulutapoja.

Matka 28.-29.1.2012

Lauantai-iltana alkoi matkamme kohti päiväntasaajaa. Kolmen lennon jälkeen olimme sunnuntaiaamuna Mwanzassa. Perillä lentokentällä byrokratia oli yllättävän kiemuraista ja kesti jonkin aikaa, että pääsimme maahantuloseremonioista läpi. Yksi laukku oli jäänyt matkan varrelle ja siihenkin liittyi paperityötä kentällä.

Siirtyminen Suomen noin kymmenestä pakkasasteesta noin 30 asteen helteeseen sai hien pintaan. Toppatakki jäi aika äkkiä pois käytöstä! Kentältä päästyämme siirryimme lounaan kautta meille vuokrattuun taloon. Jos haluat tulla kylään, löydät meidät helposti osoitteesta ”near Biwiru hot pot”. Karibu!’

Illalla olimme syömässä hotelli Sparrow:n ravintolassa tilapia-kalaa.

Talomme julkisivu

Maanantai 30.1.2012

Talo on kalustettu ja muurien sisäpuolella. Samassa pihassa on toinenkin talo, jossa asuu paikallinen perhe. Meidän talossamme on viisi huonetta, keittiö ja kolme vessaa. Vessoista toimi tullessamme 1,5 ja yksi huone on poissa käytöstä. Taloon tulee juokseva vesi ja sähköt, silloin kun ne eivät ole poikki. Pihassa käyskentelee muutama kana, kissa ja usein myös pari lasta. Pienin lapsista oli aluksi hieman pelokas meidän valkonaamojen suhteen, mutta tänään hän jo hymyili ja tuli rohkeasti katselemaan meitä lähempää.

Maanantaina hoidimme käytännön asioita, kuten puhelimiin sim-kortteja, nettitikkua ja ruokaostoksia. Nettitikkua ei kuitenkaan heti saatu toimimaan, vaan jäimme odottamaan asiaan ratkaisua. Martan onneksi lentokentältä löytyi tuttu oranssi matkalaukku sisältöineen! Puoliksi toiminutta wc:tä alettiin korjata ja poissa ollessamme meille olikin tuotu ihan uusi wc-pönttö. Sitä ei kuitenkaan oltu vielä asennettu, vaan se seisoi Martan huoneessa hauskuuttamassa. Vanhasta pöntöstä oli valmiiksi katkaistu vedentulo. Toisin sanoen maanantai-iltana toimivia vessoja oli yksi. Ulkomaailmaan ovat kontaktit puhelimen varassa, koska televisio, radio ja netti eivät ole toiminnassa. (Martta käytti jo yhden puhelinkortinkin loppuun tietokoneasian selvittelyssä.) Maco on säveltänyt uusia biisejä ja Martta on lukenut lehtiä.

 Tänään söimme maukkaan kana-aterian (käsin!) ulkoilmaravintolassa.

Martta matkalla paikalliseen kouluun

Mwanzan paras ruokakauppa ja Maco