lauantai 18. helmikuuta 2012

MAAILMAN VILKKAIMMAT LAPSET


Afrikassa lapset saavat  nousta puihin tauoilla.
Nyt olemme nähneet maailman vilkkaimmat lapset. Ne löytyvät Igoman koulusta ja niitä on pari tuhatta. Valokuvien ottaminen muodostui haasteeksi etenkin alkupäivästä, koska lapset vyöryivät ylitsemme heti kameran nähdessään. Maco ei enää haluakaan rokkitähdeksi, koska päälle käyvät oppilaat alkoivat jo melkein ahdistaa yhden päivän aikana. Oppilaat koskettelivat estoitta hiuksiamme ja mitä vain käsiinsä saivat. He ovat kuitenkin nähneet mzunguja ennenkin ja näkevät joka päivä, koska koululla on parhaillaan harjoittelussa suomalainen nainen.

Pusikoita koetellaan oppilaiden voimin!
Koulupäivä päättyi jalkapallo-otteluun Igoma vastaan Lamminpää. Täysimittainen peli päättyi tällä kertaa Lamminpään voittoon 1–0. Ennen peliä ja pelin aikana yleisö (eli kaikki oppilaat, jotka eivät olleet pelikentällä) ehti näyttää kaikki temput. Eräillä pojilla oli elävä/puolikuollut lepakko leikkikaluna ja he esittelivät, heittelivät ja potkivat sitä innoissaan. Kentän laidalla oleviin puihin kiipesi porukkaa, niin että suhina kävi.


Itse tehty jalkapallo : Made in Tanzania
Ottelun jälkeen alkoi viikonloppu ja opettajat halusivat tarjota meille lounaan, joka päättyi afrikkalaiseen tapaan päivälliseen illalla kello kahdeksan.
Matkustimme dalla-dallalla takaisin kämpille. Matka oli pitkä, eikä yhtään ABC-aseman vessaa ollut matkan varrella. Kupla taisi nousta yhteen otsaan, mutta perille päästiin kuivina – kunnes astuimme kulkuneuvosta ulos sateeseen.

Isenga shule

Oppilaat vilvoittelemassa puun alla lounastauolla,

Kävelimme kahtena aamuna läheiseen Isengan kouluun. Matka kesti noin 20 minuuttia maltillisella kävelyvauhdilla. Oli mukavaa kävellä vaihteeksi ainaisen autossa istumisen sijaan ja aamulla ei vielä ole kauhean kuumakaan, joten matkanteko on ihan virkistävää. Saavuimme sopivasti koulun aamukokoontumisen aikaan paikalle. Kaikki koulun oppilaat kokoontuvat aamuisin koulun pihalle siisteihin riveihin. Kokoontumisen nimi on ”parade” ja se päättyy siihen, että lapset marssivat järjestyksessä luokkiin rumpujen säestyksellä. Lapset olivat taas innoissaan valokuvien ottamisesta ja kuvissa esiintymisestä. Kun näytimme suomalaisten oppilaiden tekemiä videoita, tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että lapset ymmärsivät videoiden huumoria ja nauroivat vapautuneesti.

TANSSIA TEKNON TAHTIIN: CHEKECHEA!

https://www.facebook.com/video/video.php?v=352078884827069&notif_t=video_processed
Hamjambo watoto! Lapset Jammailee!

perjantai 17. helmikuuta 2012

Toto: Africa


Pääsimme opettajakollegamme Sophian kanssa katsomaan paikallisen jalkapallojoukkueen Toton (toto = lapsi kiswahiliksi) peliä Kirumba stadionille. Stadion on todella iso, mutta tällä kertaa katsomon tunnelmaa voisi verrata yhtä kiihkeäksi kuin Manse PP:n pelissä. Me saimme vip-paikat, mikä tarkoitti sitä, että istuimme vihreillä muovituoleilla ja muut katsojat istuivat betonilla. (Mitään tarjoilua ei ollut kenellekään.) Vieressämme istui paikallisia jalkapallovaikuttajia, kuten Toto Club African arvostettu puheenjohtaja. Toto Africa hävisi Ngorongoro TeeBeelle 2–0. Ymmärrämme nyt paremmin, miksei Tansania ollut mukana African Nations Cupissa. Häviäjän osa ei ollut häävi, koska katsojat ryntäsivät pelin jälkeen voittajatiimin luokse. Syynä ei niinkään ollut itse voitto, vaan paikallinen media (2 valokuvaajaa), joka ikuisti voittajat ja kaikki muut, jotka kuviin ehtivät. Tansanian suurin, kaunein, komein ja paras joukkue Janga on tulossa Mwanzaan pelaamaan lähiaikoina ja silloin kuulemma stadion tulee olemaan täynnä eli kymmeniä tuhansia ihmisiä saapuu katsomaan peliä. Kysyimme Toto African puheenjohtajalta, milloin kyseinen peli on. Hän vastasi ”myöhemmin”. Kukaan muukaan ei tiennyt pelin tarkkaa ajankohtaa. Ndiyo maisha, sellaista se elämä on.

Toto: Africa
"It's gonna take a lot to drag me away from you
There's nothing that a hundred men or more could ever do
I bless the rains down in Africa
Gonna take some time to do the things we never had"
Blue=Ngorongoro (winners), Yellow=Toto
VIP-persons (Martta is taking the photo)

maanantai 13. helmikuuta 2012

Leo Bardi!

Leo Bardi!

TARKKANA SAFARILLA!


Viimeinen taukopaikka ennen Serengetia.
Serengetista palannut auto. Ajoimme onnettomuuspaikan ohi.Kukaan ei kuollut, mutta somebody got hurt.
Viikonloppuna olimme Serengetissä safarilla. Lähtö oli lauantaiaamuna klo 8. Kuskimme Peter tuli hakemaan meitä maasturilla kotiportilta. Matka Mwanzasta Serengetin portille kesti noin 3,5 tuntia yhden pysähdyksen taktiikalla. Sitten ajettiin iltakuuteen asti tauotta pitkin savannia! Näimme hurjasti eläimiä ja ”big five” jäi sarvikuonon päähän. Kuskimme Peter on ollut varmaan satoja kertoja safarilla ja sanoi, että näki toista kertaa, kun leopardi käveli tiellä. ”You are very, very, lucky”, hän totesi meille. Katsoimme kolmen  metrin päästä leopardia silmiin – maaginen hetki. Onneksi olimme autossa, emmekä jalan liikkeellä!

Katsoi suoraan silmiin. Unohtumaton kokemus!
Yövyimme camping-alueella. Maco joutui yöllä vessareissuun ja taisi vähän jännittää vastaan tulleita rottia ja mahdollista kohtaamista hyeenan kanssa. Hyeenat huusivat kuin hyeenat läpi yön, mikä hieman haittasi mzungun nukkumista. Afrikan tähtitaivaan alla oli kuitenkin hienoa nukahtaa.


Seepra on outo elukka.Miksi raidat?!


Sunnuntaina palasimme safarilta iltapäivällä. Opettajakollegamme Sophia oli kutsunut meidät luokseen katsomaan African Nations Cup –finaalia (Sambia-Norsunluurannikko). Ottelun piti alkaa klo 18, mutta ei alkanutkaan, vaan sen pitikin alkaa klo 20, mutta ei alkanutkaan, koska se alkoikin klo 22. Kun kello oli vihdoin 22, KBC-kanava lakkasi näkymästä. Emme siis neljän tunnin odotuksen jälkeen sittenkään nähneet ottelua. Palasimme kämpille. Klo 01.29 tuli tekstiviesti: ”Sambia on mestari.”

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Savua ilman tulta Kahaman koulussa


Keskittynyt ilme kuvaajalla!

Päästyämme Kahaman koululle saimme iloksemme huomata, että seminaarin aiheita hyödynnettiin heti käytännössä. Opettajat olivat hienosti hoksanneet, että erilaisia menetelmiä voi hyvin käyttää eri aineiden tunneilla. Näimme esimerkkejä mm. englannin tunnilla, äidinkielen tunnilla ja esiopetuksessa. Oppilaat olivat myös selvästi innostuneita työskentelystä. Iltapäivällä oli tarkoitus näyttää oppilaille videoita aggregaatin voimalla. Rehtori yritti ensin käynnistää virtalähdettä itse, mutta kun se ei onnistunut, hän haki apuun kaksi yläasteen opettajaa, jotka saivat viimein moottorin käyntiin. Kaikki näytti toimivan hyvin. Opettajat liimasivat jopa valkokankaan (paperia) luokan seinään, jotta kuvat näkyisivät mahdollisimman hyvin. Juuri ennen kuin oppilaat tulivat luokkaan, videotykki räjähti ja alkoi savuta pahasti (sori, Vesa). Se siitä elokuvateatterista, mutta elokuvia katsottiin kuitenkin tietokoneen näytöltä pienemmissä ryhmissä joten kuten.

Kahama Secondary Schoolin opettajat laittavat aggregaattia kuntoon.

Koulun pihassa on kuudella laudalla peitetty 35 metrin syvyinen kuoppa, josta tulee kaivo. Valitettavasti pumppua ei ole vielä voitu hankkia, joten oppilaat tuovat kotoa veden kanistereissa koko päiväksi. Uutta vessaa rakennettiin koulun takapihalle. Opetusviranomaiset halusivat säästää myös 1975 rakennetun vessan, koska sillä katsottiin olevan kulttuurihistoriallista arvoa (käytössä se ei tule enää olemaan).

Ei onnistuisi Suomessa koulun pihalla ilman turvarakennelmia.
 
Kahaman koulu on tunnettu hienoista musiikkiesityksistä, joista mekin pääsimme jälleen nauttimaan. Oppilaat esittivät useita lauluja rumpusäestyksellä perjantai-iltapäivän ja meidän kunniaksi. Opettajat tarjosivat päivän päätteeksi meille aterian: wari, mandazi, uji, kuku… Opettajat eivät päästäneet meitä tämän jälkeenkään helpolla. Tien huonon kunnon vuoksi meidät kuljetettiin moottoripyörätakseilla lähemmäs päätietä (n. 5 km). Martta oli syönyt liikaa riisiä, koska matkan aikana hänen allaan olevasta pyörästä puhkesi rengas. Sitä ei tosin huomannut kyydissä muut kuin kuski, vaan vasta perillä!

Rehtori Aidan ihmettelee, miten puhjenneella eturenkaalla saattoi ajaa koko matkan. Kuski vain nauroi.