| Ahkera Sahwan koulun oppilas(oppilaan ottama kuva) |
Tänään olimme Sahwan koululla seuraamassa
opetusta ja näyttämässä videoita ja valokuvia. Koululla oli jo näkyvissä
merkkejä seminaarin annista: mm. ulkoliikunnassa suuri oppilasjoukko ja
pre-primaryn pikkuoppilaat opiskelivat uusilla menetelmillä. Koulun opettajat
ovat erittäin ystävällisiä ja auttavaisia meitä kohtaan. Heillä riittää aina
aikaa meille. Suomalaisilla olisi heiltä opittavaa ainakin tässä asiassa.
Liisanpuiston koulun oppilaiden tekemien videoiden
näyttäminen olikin sitten oma juttunsa. Koululla ei ole sähköjä, joten olimme
sopineet, että yksi opettajista tuo tänään koululle aurinkovoimalla ladatun
akun. Näin tapahtuikin, mutta akun teho ei riittänyt. Seuraava suunnitelma oli
aggregaatti, joka haettiin mopolla Buhongwasta parin kilometrin päästä. Se
saatiin pystytettyä takapihalle (sopivan kuuloetäisyyden päähän) ja piuhaa
vedettiin yhteen luokista. Tietokone, kaiuttimet ja videotykki saatiin
töpseliin ja sitten alkoi valkokankaan viritys. Valkokangas oli itse asiassa
erään opettajan kotoa tuotu lakana/pöytäliina, jossa oli iso kukkakirjailu
keskellä. Kangas ripustettiin luokan katossa oleviin puurakenteisiin narulla.
Tikapuita tai muuta koroketta ei ollut, joten oppilaat saivat ilmaista hupia
katsellessaan opettajien narunheittelykisaa. Lopulta elokuvateatteri oli niin
valmis kuin saattoi olla ja videoiden katselu alkoi. Oppilaat katsoivat
keskittyneesti ja välillä naureskellen suomalaisten tovereiden videoita.
Kulttuurierot ovat toki suuret, joten oli ymmärrettävää, etteivät oppilaat ehkä
ymmärtäneet kaikkea englanninkielisestä tekstityksestä huolimatta.
| Voi riemua, kun luokkakaveri ottaa kuvan. |