Kuvia

Sahwan koulussa oli oppitunti ihmisen luista.

Sahwan koulun oppilaat nostavat lipun aamuisin ja laskevat sen koulun loputtua.

Dara-daraan mahtuu moni!

Lyhyesti sanottuna

Joitakin huomioita elosta ja olosta Mwanzassa:
- Ihmiset ovat mukavia ja avuliaita.
- Aurinko on kuuma ja paistaa koko ajan.
- Kerran on satanut ukkoskuuron verran.
- Energianjakelussa on paljon katkoksia.
- Kaasuliesi olisi kova sana.
- Ruoka on maukasta ja vatsatkin ovat toistaiseksi kunnossa.
- Terveysongelmia ei ole ollut.
- Hyttyset herkuttelevat nyt valkoisella erikoisherkulla...
- Tiet ovat joskus tosi huonossa kunnossa.
- Dalla-dallassa voi olla hyvin ahdasta.
- Olemme msunguja (valkonaamoja) ja sen huomaa!
- Saimme lauantaina herkullisen mangon oman pihan puusta.

Fingerporissa oli tuttuja

http://www.hs.fi/fingerpori/1135270312252 Tuo kaveri tuli vastaan Mwanzassa eilen

Day 5

Torstai 2.2.2012

Torstaiaamu-sähköt poikki (again). Kahaman koulu  sijaitsee n.30 km päässä Mwanzan keskustasta. Maaseudun  koulun tiet  olivat hieman paremmassa kunnossa, kuin eilen ja kuskimme Emmanuel ei ollut autonsa kanssa tänään niin kovilla (he is the best driver in Tansania or the best driver in Africa!). Kahaman koulun opettajat olivat huolissaan, koska olimme myöhässä, mutta this is the African way ja kaikki ei toimi ajallaan (vaikka kuinka haluaisi). Tällä kertaa  näimme oppitunnin  luiden anatomiasta. Alberton tunnilla kävimme seuraamassa kuvaamataidonopetusta. Koulupäivä päättyi lipun laskemiseen koko koulun voimin (lippu lasketaan ja nostetaan  joka päivä yhdessä)! Tämän jälkeen opettajat tahtoivat ehdottomasti tarjota meille tansanialaista ruokaa paikallisessa ravintolassa. Chakula  kizuri!

Koordinaattorimme Reubenin kanssa keskustelimme kaasukeittimen hankkimisesta, koska muuten emme saa tehtyä ruokaa, koska sähköt tuntuvat olevan koko ajan poikki. Opittuja sanoja tänään:

bara-bara: tie

Nyumba: talo

Gari: auto

Mtu: ihminen

Watu: ihmiset

Ngoma: rumpu

Helppoa eikö vaan?!

Kouluille!

Tiistai ja keskiviikko 31.1.-1.2.2012

Tiistaiaamuna sähköt menivät poikki talosta. Onneksi lähdimme ensimmäiselle kouluvierailulle. Rehtori Devota otti meidät ystävällisesti vastaan. Kirumban koulu on lähellä Mwanzan keskustaa ja oppilaita n.1000. Tapasimme koulussa vanhat  tutut mm., erityisopettajat  Sophian  ja Justinin . Erityisluokassa oli tällä kertaa harvinaisen paljon opettajia, yhteensä neljä.   Kirumban koulussa etsimme sähköpistokkeita,jotta voisimme näyttää suomalaisten oppilaiden tekemiä  lyhytelokuvia ensi viikolla.Sähkön vetäminen luokkaan voi olla hankalaa, mutta emme anna vielä periksi. Kirumban koulusta siirryimme Isengan kouluun rehtori Gabrielin valtakuntaan. Isengan koulu sijaitsee päävaltatien varrella. Koulun   oppilasmäärä on n.  1500  oppilasta. Huomasimme siellä, että jokaisen kouluviitan nimen alla on sponsorin mainos. Ymmärsimme myös, että koulut eivät hyödy kuin välillisesti asiasta.

Palasimme  taloon uuden tietokoneen kanssa, koska nettiyhteystikku ei suostunut toimimaan kaupungin ”ekstraekstra” suojellun koneen kanssa. Nettiyhteys toimii ja saimme avatuksi blogin. Sähköt palasivat illalla taloon ja ruoat eivät ehtineet pilaantua. Hienoa, kun saimme kodinturvajoukkoihin yhteyden Suomeen . Suomessa reilua pakkasta, täällä 30 astetta lämmintä.

Keskiviikkoaamuna – sähköt poikki. Kuinka ollakaan, kun ei saa teevettä ,eikä ujia [uzia]   keitetyksi. Matka kohti Kahaman koulua maaseudulle. Kahaman koulu on ”pienin” n. 500 oppilaan koulu kauniissa ympäristössä kasvien ympäröimänä. Ystävälliset opettajat tarjosivat meille ujia, koska meiltä oli aamupala jäänyt väliin. Kahaman koulun takana opettajilla oli perunapelto. Jos palkka ei aina juokse, niin nälkään ei ainakaan kuole. Igoman koulu, joka sijaitsee kauempana Kahamasta on Mwanza-projektin suurin koulu, jossa on yli 2000 oppilasta. Mr. Cha Cha kertoi, että hänellä on edelleen 150 oppilasta luokassa. Oppilaat esittivät hauskan laulun : ”Shake your body”, meille rytmikkäästi tanssien. Kuskimme Emmanuel toi takaisin talolle ja yllätykseksemme huomasimme, että sähköt ovat edelleen poikki?! Uusi vessanpytty oli kuitenkin saatu paikoilleen.

Kuvia

Igoman iloisia oppilaita

Lattiapaikatkin ovat kovassa kulutuksessa

Kahaman esikoululaisilla on hienot liitutaulut!

Kahaman koulun opettajanhuone (huomaa vihkopinot)

Kuvia

Naapurin suloinen neiti

Tunnetko puun? Voittajalle palkinto!

Sophia opettaa Kirumban koulussa

Nettiyhteys on auki

Tampere-Mwanza –yhteistyöprojekti etsi kahta opettajaa työvaihtoon Tansaniaan, Mwanzaan. Nyt me olemme ne kaksi. Vietämme kuukauden työskennellen viidessä yhteistyökoulussa yhdessä paikallisten opettajien kanssa. Tavoitteenamme on antaa ja saada uusia ajatuksia opetusmenetelmistä: koulutamme opettajia ja he opettavat meille tansanialaisia koulutapoja.

Matka 28.-29.1.2012

Lauantai-iltana alkoi matkamme kohti päiväntasaajaa. Kolmen lennon jälkeen olimme sunnuntaiaamuna Mwanzassa. Perillä lentokentällä byrokratia oli yllättävän kiemuraista ja kesti jonkin aikaa, että pääsimme maahantuloseremonioista läpi. Yksi laukku oli jäänyt matkan varrelle ja siihenkin liittyi paperityötä kentällä.

Siirtyminen Suomen noin kymmenestä pakkasasteesta noin 30 asteen helteeseen sai hien pintaan. Toppatakki jäi aika äkkiä pois käytöstä! Kentältä päästyämme siirryimme lounaan kautta meille vuokrattuun taloon. Jos haluat tulla kylään, löydät meidät helposti osoitteesta ”near Biwiru hot pot”. Karibu!’

Illalla olimme syömässä hotelli Sparrow:n ravintolassa tilapia-kalaa.

Talomme julkisivu

Maanantai 30.1.2012

Talo on kalustettu ja muurien sisäpuolella. Samassa pihassa on toinenkin talo, jossa asuu paikallinen perhe. Meidän talossamme on viisi huonetta, keittiö ja kolme vessaa. Vessoista toimi tullessamme 1,5 ja yksi huone on poissa käytöstä. Taloon tulee juokseva vesi ja sähköt, silloin kun ne eivät ole poikki. Pihassa käyskentelee muutama kana, kissa ja usein myös pari lasta. Pienin lapsista oli aluksi hieman pelokas meidän valkonaamojen suhteen, mutta tänään hän jo hymyili ja tuli rohkeasti katselemaan meitä lähempää.

Maanantaina hoidimme käytännön asioita, kuten puhelimiin sim-kortteja, nettitikkua ja ruokaostoksia. Nettitikkua ei kuitenkaan heti saatu toimimaan, vaan jäimme odottamaan asiaan ratkaisua. Martan onneksi lentokentältä löytyi tuttu oranssi matkalaukku sisältöineen! Puoliksi toiminutta wc:tä alettiin korjata ja poissa ollessamme meille olikin tuotu ihan uusi wc-pönttö. Sitä ei kuitenkaan oltu vielä asennettu, vaan se seisoi Martan huoneessa hauskuuttamassa. Vanhasta pöntöstä oli valmiiksi katkaistu vedentulo. Toisin sanoen maanantai-iltana toimivia vessoja oli yksi. Ulkomaailmaan ovat kontaktit puhelimen varassa, koska televisio, radio ja netti eivät ole toiminnassa. (Martta käytti jo yhden puhelinkortinkin loppuun tietokoneasian selvittelyssä.) Maco on säveltänyt uusia biisejä ja Martta on lukenut lehtiä.

 Tänään söimme maukkaan kana-aterian (käsin!) ulkoilmaravintolassa.

Martta matkalla paikalliseen kouluun

Mwanzan paras ruokakauppa ja Maco