P.S. Nairobin lentokentältä

Mitä jäi mieleen? UNOHTUMATTOMAT:

TOP (NOIN) 10

1. Moja. Ihmisten ystävällisyys: aina riittää aikaa, pyydetään kylään, tarjotaan apua.

2. Mbili. Ikuinen optimismi, kyllä asiat järjestyy (hakuna matata na hakuna haraka).

3. Tatu. Mihama-kallion uskomattomat maisemat ja Super Kamanyola –bändin sulosoinnut.

4. Nne. Villin leopardin katse silmästä silmään kolmen metrin etäisyydeltä, apina takapihalla, haukat.

5. Tano. Vielä on kesää jäljellä (joto sana). Jatkuva lämpö, vaikka sadekausi jo ovella kolkuttaa.

6. Sita. Toive siitä, että ympäristö saataisiin siistimmäksi, ennen kuin luonto kostaa.

7. Saba. Lasten into koulutyötä kohtaan ja opettajien tahto opettaa.

8. Nane. Ihmisten määrä on valtava aina ja kaikkialla.

9. Tisa. Aamuviideltä alkaa minareetin kutsu ja kuudelta huutaa kukko. Jotkut kulttuurierot ovat suuria, toiset pieniä. (Huom! Kuukausi ilman televisiota!)

10. Kumi. Selvisimme hengissä: ei tauteja, ei malariaa, ei vatsavaivoja (vrt. sanonta ”Onnea on kuiva pieru Kairossa)!

11. Kumi na moja. Ja sitten…

Viimeinen ehtoo(llinen)

Viimeisenä iltana olimme syömässä Kairo-hotellissa. Me olimme tietysti paikalla kello kuusi, kuten oli sovittu. Muut eivät olleet, vaan tulivat noin puoli tuntia myöhemmin. Ennen ruokailua pestiin kädet ja illan isäntä luki ruokarukouksen. Söimme noin kaksi kalaa, joista riitti kaikille. Viiniä ei tarjoiltu. Odotimme ruokaa pitkään ja ehdimme siinä odotellessa keskustella paljonkin afrikkalaisesta ja tansanialaisesta kulttuurista sekä niiden eroista verrattuna eurooppalaiseen ja suomalaiseen kulttuuriin.

Miesten ja naisten maailmat ovat varsin erilaisia Tansaniassa. Mies on vapaa tekemään mitä vaan ja nainen on vapaa tekemään kaiken, mitä mies haluaa, eikä sitten muuta. Esimerkiksi kuulimme, että jos nainen tulisi illalla kotiin baarista, mies ei välttämättä päästäisi häntä sisään ollenkaan ennen aamua. Mitäs läksit. Jos mies on lyönyt naista ja nainen kertoo siitä poliisille, naisella ei ole enää kotiin tulemista. Eivät toki kaikki miehet vaimojaan hakkaa. Onneksi koulutettuja ihmisiä on yhä enemmän ja tasa-arvoasiat näyttävät pikku hiljaa parantuvan.

Demokratia on erilaista Euroopassa ja Afrikassa. Suomessa voi varsin avoimesti puhua politiikasta ja vallanpitäjistä, mutta Tansaniassa virkamiesten ei kannata arvostella johtajia, koska siitä voi seurata heille vaikeuksia. Hauskoja kulttuurieroja on muun muassa ihmisten ulkonäöstä puhumisessa. Suomessa ei välttämättä kannata sanoa kaverille, että oletpa lihonut viime aikoina, mutta Tansaniassa se on kohteliasta.

Tansaniassa on ollut perinteenä, että nuorten vanhemmat järjestävät avioliitot keskenään, mutta nykyään tämä perinne on jo jäämässä pois. Kuitenkin on tärkeää päästä naimisiin riittävän ajoissa, etenkin naisten. Jos olet jo lähellä 30 ikävuotta, etkä ole naimisissa, sinua pidetään toivottomana tapauksena, joka ei koskaan pääsekään naimisiin.

Aikakäsitys Euroopassa ja Afrikassa on erilainen. Kun olimme ajoissa Kairo-hotellilla, emmekä tavanneet ystäviämme heti, emme varsinaisesti ihmetelleet, missä he viipyvät, emmekä soittaneet kenellekään ”missä olet” -puhelua. Odotimme rauhassa. Olemme tiedostaneet oman täsmällisyytemme ja toisaalta sen, että mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa... Joissakin asioissa kuulemma Afrikassakin olisi hyvä olla täsmällinen, joten harjoittelemista on puolin ja toisin. Ehkä meidänkin olisi syytä opetella joissakin asioissa tekemään vähän enemmän ”African way”.

Haluamme päättää blogimme kuulemaamme tositarinaan suomalaisen ja tansanialaisen miehen kohtaamisesta:

Suomalainen mies ja tansanialainen mies kohtasivat työn merkeissä Afrikassa. Suomalaisella oli kova kiire hoitaa kaikki asiat heti ja nopeasti. Hän hoputti myös tansanialaista kollegaansa toimimaan ripeämmin. Tansanialainen totesi rauhallisesti:

”Istupa mzungu alas ja rauhoitu, niin kuunnellaan, kun puu kasvaa.”

Haluamme kiittää kaikkia meitä tukeneita sekä Tansaniassa että Suomessa, erityisesti kodinturvajoukkoja jaksamisesta!

Mzungu Martta ja Chotara Maco

Numeroita

0  McDonaldsia koko itäisessä Afrikassa

1 Mwanza on Itä-Afrikan nopeimmin kasvava kaupunki (asukasmäärä noin 700 000 -> kukaan ei tiedä tarkkaa lukumäärää)

2 Kirumba ja Igoma ovat Mwanzan kaksi asutuinta aluetta

7 prosentilla Tansanian aikuisväestöstä on HIV/AIDS (noin 2,8 miljoonaa ihmistä)

26 ennätysmäärä ihmisiä dalla-dallan = paikallisen Hiace-bussin sisällä, sis. kaksi mzungua

85 prosenttia lapsista on peruskoulussa Tansaniassa

100 Tsh (noin 5 snt) mandazin (= munkki ilman sokeria) hinta

148 kunnallista peruskoulua (luokat 1–7) Mwanzassa

300 Tsh (noin 15 snt) dalla-dallan = paikallisen Hiace-bussin perusmaksu max. 10 km matkalla yhteen suuntaan

500 Tsh (noin 25 snt) limsapullon hinta lähikioskissamme

1500 Tsh (noin 75 snt) chips mayai –annos (munakas, jossa on ranskalaisia perunoita) lähikuppilassamme

1700 Tsh (vajaa euro) olutpullon hinta lähikioskissamme, 0,5 l

8000 Tsh (noin 4 euroa) mekon teettäminen räätälillä, kankaan hinta ei sisälly tähän

9000 Tsh (noin 4,50 eur) kaksi metriä kangasta (kitenge = värikäs, usein nigerialainen puuvillakangas)

10 000 Tsh (noin 5 eur) tyypillinen yhden hengen ravintola-aterian hinta ”valkoisten paikoissa”

20 000 Tsh (noin 10 eur) taksimatka edestakaisin, yht. noin 20 km

200 000 lasta peruskouluissa (luokat 1–7) Mwanzassa

3 miljoonaa Tsh (noin 1500 eur) lentolippujen hinta Suomi-Tansania-Suomi

6 miljoonaa Tsh (noin 3000 eur) hyväkuntoisen talon vuokraaminen vuodeksi

Räätälimme työssään

Paljonko maksaa? Ngapi? / Mikä on …. hinta? Bei gani…?

Haluan maksaa. Nataka kulipa.

Kiitos paljon. Asante sana.

Aamu alkaa apinalla

Mies katsoo peiliin.

Tiistaiaamu alkoi kahdella kohtaamisella. Maco hakkasi torakkaa hengiltä jääkaapin sisältä onnistuen lopulta tappamaan ko. menden. Yhtäkkiä aamupalapöydässä Martta huomasi apinan (nyt ei ole kyseessä Maco) ja luuli saaneensa malarialääkkeen vuoksi hallusinaatioita, mutta kyllä se oli oikea apina aidan päällä kävelemässä! Kananmunien päällä oli kanankakkaa. Salmonella kävi mielessä. Ei siis ihan kaikista paras aamu? Lähdimme kuitenkin kohti Sahwan koulua. Mieli piristyi kummasti, kun tuntemattomat ohiajaneet ottivat meidät kyytiin ja pääsimme mukavasti keskustaan asti. Keskustasta matkasimme noin 10 km Buhongwaan dalla-dallalla, jossa oli mzunguhinnat eli valkoista rokotettiin heti, kun väärinymmärryksen mahdollisuus tuli. Buhongwassa piti olla taksikyyti valmiina, mutta taksi olikin pesussa. Siispä otimme mopot alle ja pääsimme perille. Kuvasimme kaksi videopätkää kahden koulun oppilaan kotoa. Toivottavasti saimme sellaista kuvamateriaalia, että suomalaislapset saavat ajateltavaa, kun näkevät, miten tansanialainen ikätoveri asustaa.

Nyt kello on kahdeksan keskiviikkoiltana ja istumme pilkkopimeässä olohuoneessa kirjoittamassa tätä. Palasimme juuri pitkältä kävelyreissulta Mihama-kallioille sopivasti ennen pimeän ja sähkökatkoksen tuloa. Koneissa riittää virtaa sen verran,  että saamme blogin päivitettyä.

Martta, Maco ja rafiki Sophia, jolla ei ole mzunguhintoja.

Taustalla naiset rukoilevat, etualalla nainen katsoo horisonttiin.

Super Kamanyola

Lauantaina kävimme kaupungilla syömässä ja ruokaostoksilla. Juustoviipaleita ei löytynyt mistään, mutta ei aina voi saada mitä haluaa. Illaksi olimme sopineet tapaamisen kolmen opettajan kanssa Villa Parkiin, joka on ravintola keskustan tuntumassa. Pyysimme taksikuskimme Emmanuelin hakemaan meidät varttia vaille kahdeksalta. Seitsemältä alkoi mahdoton myrsky: tuuli kuin viimeistä päivää, satoi todella rankasti, jyrisi ja salamoi. Sähköt tietysti katkesivat samalla. Pohdimme, miten illanviettomme käy, koska Villa Parkissa piti olla elävää musiikkia ja epäilimme, ettei kukaan siinä säässä suostu soittamaan. Myrsky kuitenkin laantui tavalliseksi sateeksi melko pian ja kahdeksan jälkeen pääsimme lähtemään kämpiltä. Kuskimme myös vakuutti, että sadekin lakkaa ihan kohta. Emme olleet ihan yhtä varmoja asiasta, mutta kyllä kuski tiesi. Sade loppui pian päästyämme perille Villa Parkiin, jossa bändi jo aloitteli soittoaan. Ihmisiä ei ollut paljoa vielä paikalla, kun me täsmälliset suomalaiset olimme ehkä turhan ajoissa taas. Illan mittaan porukkaa saapui koko ajan lisää ja tanssilattiakin täyttyi mukavasti. Olimme pitkään paikan ainoat mzungut, mutta loppuillasta ilmaantui muitakin pimeässä hohtavia lajitovereita.

Super Kamanyola Band

Yhtyeen nimi oli Super Kamanyola ja se koostui noin yhdeksästä henkilöstä. Sama bändi soittaa Villa Parkissa kuulemma joka ilta. Tauotta soittivat ainakin basisti ja rumpali sen noin viisi tuntia, kun olimme paikalla, eikä lopettamisen merkkejä näkynyt vielä yhden aikaan yöllä. Ja siis todellakin tauotta, poistumatta lavalta kertaakaan! Bändin jäsenillä oli yhdenmukaiset esiintymisasut, oranssit kiiltävät kauluspaidat ja mustat housut. Välillä mukana oli myös naissolisti, jolla oli värikkäästä kitengestä tehty vaate. Sopiva kuvailu voisi olla ”afrikkalainen Buena Vista Social Club”. Yhtäkkiä kesken biisin lavalle nousi pariskunta, joka kätteli kaikki orkesterin jäsenet, jotka tietysti joutuivat lopettamaan soittamisen siksi aikaa. Nauroimme ja kysyimme seurueeltamme, miksi he menivät lavalle ja voimmeko mekin vain kävellä sinne kättelemään. Vitsistä tuli totta. Myöhemmin yksi isännistämme ilmoitti, että nyt voimme mennä lavalle ja niin keskeytyi biisi taas. Bändi olisi tietenkin halunnut Macon jäävän soittamaan heidän kanssaan, mutta valitettavasti hän oli liian kiireinen ja joutui vain kättelemään soittajat.

"Yes, I am Maco, oh, you have heard my song Sokea piste on the radio, nzuri sana!"

Tunnettu kiswahilinkielinen laulu, jonka mekin kuulimme lauantaina (translated in english):

MALAIKA

Authorship disputed, first popularized by Fadhili William,

performed also by Miriam Makeba (Machi 4, 1932 – 10 Novemba, 2008)

"Malaika, nakupenda malaika

Malaika, nakupenda malaika

Nami nifanyeje, kijana mwenzio

Nashindwa na mali sina wee

Ningekuoa malaika

Nashindwa na mali sina wee

Ningekuoa malaika..."

"Angel, I love you angel

Angel, I love you angel

What else could I do? A young woman like you

If I weren't struggling for money

I would marry you angel

If I weren't struggling for money

I would marry you angel..." 

Sunnuntaiaamuna taksikuskimme Emmanuel tuli hakemaan meitä kirkkoon kanssaan. Kirkko olikin varsin lähellä ja olimme kulkeneet sen ohi monta kertaa. Kun saavuimme kirkolle kello 9, oli ensimmäinen jumalanpalvelus juuri päättymässä ja toinen alkoi heti perään. Kirkko täyttyi ihmisistä ja musiikista, joka oli todella kovalla. Kaksi ja puoli tuntia jaksoimme kuunnella intohimoista saarnaajaa, mutta sitten istumalihakset ja ehkä aivotkin saivat tarpeekseen ja poistuimme ehtoollisen alkaessa. Voi meitä syntisiä. Maybe God forgives us.               

MAAILMAN VILKKAIMMAT LAPSET

Afrikassa lapset saavat  nousta puihin tauoilla.

Nyt olemme nähneet maailman vilkkaimmat lapset. Ne löytyvät Igoman koulusta ja niitä on pari tuhatta. Valokuvien ottaminen muodostui haasteeksi etenkin alkupäivästä, koska lapset vyöryivät ylitsemme heti kameran nähdessään. Maco ei enää haluakaan rokkitähdeksi, koska päälle käyvät oppilaat alkoivat jo melkein ahdistaa yhden päivän aikana. Oppilaat koskettelivat estoitta hiuksiamme ja mitä vain käsiinsä saivat. He ovat kuitenkin nähneet mzunguja ennenkin ja näkevät joka päivä, koska koululla on parhaillaan harjoittelussa suomalainen nainen.

Pusikoita koetellaan oppilaiden voimin!

Koulupäivä päättyi jalkapallo-otteluun Igoma vastaan Lamminpää. Täysimittainen peli päättyi tällä kertaa Lamminpään voittoon 1–0. Ennen peliä ja pelin aikana yleisö (eli kaikki oppilaat, jotka eivät olleet pelikentällä) ehti näyttää kaikki temput. Eräillä pojilla oli elävä/puolikuollut lepakko leikkikaluna ja he esittelivät, heittelivät ja potkivat sitä innoissaan. Kentän laidalla oleviin puihin kiipesi porukkaa, niin että suhina kävi.

Itse tehty jalkapallo : Made in Tanzania

Ottelun jälkeen alkoi viikonloppu ja opettajat halusivat tarjota meille lounaan, joka päättyi afrikkalaiseen tapaan päivälliseen illalla kello kahdeksan.

Matkustimme dalla-dallalla takaisin kämpille. Matka oli pitkä, eikä yhtään ABC-aseman vessaa ollut matkan varrella. Kupla taisi nousta yhteen otsaan, mutta perille päästiin kuivina – kunnes astuimme kulkuneuvosta ulos sateeseen.

Isenga shule

Oppilaat vilvoittelemassa puun alla lounastauolla,

Kävelimme kahtena aamuna läheiseen Isengan kouluun. Matka kesti noin 20 minuuttia maltillisella kävelyvauhdilla. Oli mukavaa kävellä vaihteeksi ainaisen autossa istumisen sijaan ja aamulla ei vielä ole kauhean kuumakaan, joten matkanteko on ihan virkistävää. Saavuimme sopivasti koulun aamukokoontumisen aikaan paikalle. Kaikki koulun oppilaat kokoontuvat aamuisin koulun pihalle siisteihin riveihin. Kokoontumisen nimi on ”parade” ja se päättyy siihen, että lapset marssivat järjestyksessä luokkiin rumpujen säestyksellä. Lapset olivat taas innoissaan valokuvien ottamisesta ja kuvissa esiintymisestä. Kun näytimme suomalaisten oppilaiden tekemiä videoita, tuntui ensimmäistä kertaa siltä, että lapset ymmärsivät videoiden huumoria ja nauroivat vapautuneesti.