Lauantaina kävimme kaupungilla syömässä ja
ruokaostoksilla. Juustoviipaleita ei löytynyt mistään, mutta ei aina voi saada
mitä haluaa. Illaksi olimme sopineet tapaamisen kolmen opettajan kanssa Villa
Parkiin, joka on ravintola keskustan tuntumassa. Pyysimme taksikuskimme
Emmanuelin hakemaan meidät varttia vaille kahdeksalta. Seitsemältä alkoi
mahdoton myrsky: tuuli kuin viimeistä päivää, satoi todella rankasti, jyrisi ja
salamoi. Sähköt tietysti katkesivat samalla. Pohdimme, miten illanviettomme
käy, koska Villa Parkissa piti olla elävää musiikkia ja epäilimme, ettei kukaan
siinä säässä suostu soittamaan. Myrsky kuitenkin laantui tavalliseksi sateeksi
melko pian ja kahdeksan jälkeen pääsimme lähtemään kämpiltä. Kuskimme myös
vakuutti, että sadekin lakkaa ihan kohta. Emme olleet ihan yhtä varmoja
asiasta, mutta kyllä kuski tiesi. Sade loppui pian päästyämme perille Villa
Parkiin, jossa bändi jo aloitteli soittoaan. Ihmisiä ei ollut paljoa vielä
paikalla, kun me täsmälliset suomalaiset olimme ehkä turhan ajoissa taas. Illan
mittaan porukkaa saapui koko ajan lisää ja tanssilattiakin täyttyi mukavasti.
Olimme pitkään paikan ainoat mzungut, mutta loppuillasta ilmaantui muitakin
pimeässä hohtavia lajitovereita.
 |
| Super Kamanyola Band |
Yhtyeen nimi oli Super Kamanyola ja se koostui
noin yhdeksästä henkilöstä. Sama bändi soittaa Villa Parkissa kuulemma joka
ilta. Tauotta soittivat ainakin basisti ja rumpali sen noin viisi tuntia, kun
olimme paikalla, eikä lopettamisen merkkejä näkynyt vielä yhden aikaan yöllä.
Ja siis todellakin tauotta, poistumatta lavalta kertaakaan! Bändin jäsenillä
oli yhdenmukaiset esiintymisasut, oranssit kiiltävät kauluspaidat ja mustat
housut. Välillä mukana oli myös naissolisti, jolla oli värikkäästä kitengestä
tehty vaate. Sopiva kuvailu voisi olla ”afrikkalainen Buena Vista Social Club”.
Yhtäkkiä kesken biisin lavalle nousi pariskunta, joka kätteli kaikki orkesterin
jäsenet, jotka tietysti joutuivat lopettamaan soittamisen siksi aikaa.
Nauroimme ja kysyimme seurueeltamme, miksi he menivät lavalle ja voimmeko mekin
vain kävellä sinne kättelemään. Vitsistä tuli totta. Myöhemmin yksi
isännistämme ilmoitti, että nyt voimme mennä lavalle ja niin keskeytyi biisi
taas. Bändi olisi tietenkin halunnut Macon jäävän soittamaan heidän kanssaan,
mutta valitettavasti hän oli liian kiireinen ja joutui vain kättelemään
soittajat.
 |
| "Yes, I am Maco, oh, you have heard my song Sokea piste on the radio, nzuri sana!" |
Tunnettu kiswahilinkielinen laulu, jonka mekin kuulimme lauantaina (translated in english):
MALAIKA
Authorship disputed, first popularized by Fadhili William,
performed also by Miriam Makeba (Machi 4, 1932
– 10 Novemba, 2008
)
"Malaika, nakupenda malaika
Malaika, nakupenda malaika
Nami nifanyeje, kijana mwenzio
Nashindwa na mali sina wee
Ningekuoa malaika
Nashindwa na mali sina wee
Ningekuoa malaika..."
"Angel, I love you angel
Angel, I love you angel
What else could I do? A young woman like you
If I weren't struggling for money
I would marry you angel
If I weren't struggling for money
I would marry you angel..."
Sunnuntaiaamuna
taksikuskimme Emmanuel tuli hakemaan meitä kirkkoon kanssaan. Kirkko olikin
varsin lähellä ja olimme kulkeneet sen ohi monta kertaa. Kun saavuimme kirkolle
kello 9, oli ensimmäinen jumalanpalvelus juuri päättymässä ja toinen alkoi heti
perään. Kirkko täyttyi ihmisistä ja musiikista, joka oli todella kovalla. Kaksi
ja puoli tuntia jaksoimme kuunnella intohimoista saarnaajaa, mutta sitten
istumalihakset ja ehkä aivotkin saivat tarpeekseen ja poistuimme ehtoollisen
alkaessa. Voi meitä syntisiä. Maybe God forgives us.