sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Viimeinen ehtoo(llinen)


Viimeisenä iltana olimme syömässä Kairo-hotellissa. Me olimme tietysti paikalla kello kuusi, kuten oli sovittu. Muut eivät olleet, vaan tulivat noin puoli tuntia myöhemmin. Ennen ruokailua pestiin kädet ja illan isäntä luki ruokarukouksen. Söimme noin kaksi kalaa, joista riitti kaikille. Viiniä ei tarjoiltu. Odotimme ruokaa pitkään ja ehdimme siinä odotellessa keskustella paljonkin afrikkalaisesta ja tansanialaisesta kulttuurista sekä niiden eroista verrattuna eurooppalaiseen ja suomalaiseen kulttuuriin.
Miesten ja naisten maailmat ovat varsin erilaisia Tansaniassa. Mies on vapaa tekemään mitä vaan ja nainen on vapaa tekemään kaiken, mitä mies haluaa, eikä sitten muuta. Esimerkiksi kuulimme, että jos nainen tulisi illalla kotiin baarista, mies ei välttämättä päästäisi häntä sisään ollenkaan ennen aamua. Mitäs läksit. Jos mies on lyönyt naista ja nainen kertoo siitä poliisille, naisella ei ole enää kotiin tulemista. Eivät toki kaikki miehet vaimojaan hakkaa. Onneksi koulutettuja ihmisiä on yhä enemmän ja tasa-arvoasiat näyttävät pikku hiljaa parantuvan.
Demokratia on erilaista Euroopassa ja Afrikassa. Suomessa voi varsin avoimesti puhua politiikasta ja vallanpitäjistä, mutta Tansaniassa virkamiesten ei kannata arvostella johtajia, koska siitä voi seurata heille vaikeuksia. Hauskoja kulttuurieroja on muun muassa ihmisten ulkonäöstä puhumisessa. Suomessa ei välttämättä kannata sanoa kaverille, että oletpa lihonut viime aikoina, mutta Tansaniassa se on kohteliasta.
Tansaniassa on ollut perinteenä, että nuorten vanhemmat järjestävät avioliitot keskenään, mutta nykyään tämä perinne on jo jäämässä pois. Kuitenkin on tärkeää päästä naimisiin riittävän ajoissa, etenkin naisten. Jos olet jo lähellä 30 ikävuotta, etkä ole naimisissa, sinua pidetään toivottomana tapauksena, joka ei koskaan pääsekään naimisiin.
Aikakäsitys Euroopassa ja Afrikassa on erilainen. Kun olimme ajoissa Kairo-hotellilla, emmekä tavanneet ystäviämme heti, emme varsinaisesti ihmetelleet, missä he viipyvät, emmekä soittaneet kenellekään ”missä olet” -puhelua. Odotimme rauhassa. Olemme tiedostaneet oman täsmällisyytemme ja toisaalta sen, että mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa... Joissakin asioissa kuulemma Afrikassakin olisi hyvä olla täsmällinen, joten harjoittelemista on puolin ja toisin. Ehkä meidänkin olisi syytä opetella joissakin asioissa tekemään vähän enemmän ”African way”.
Haluamme päättää blogimme kuulemaamme tositarinaan suomalaisen ja tansanialaisen miehen kohtaamisesta:
Suomalainen mies ja tansanialainen mies kohtasivat työn merkeissä Afrikassa. Suomalaisella oli kova kiire hoitaa kaikki asiat heti ja nopeasti. Hän hoputti myös tansanialaista kollegaansa toimimaan ripeämmin. Tansanialainen totesi rauhallisesti:
”Istupa mzungu alas ja rauhoitu, niin kuunnellaan, kun puu kasvaa.”
Haluamme kiittää kaikkia meitä tukeneita sekä Tansaniassa että Suomessa, erityisesti kodinturvajoukkoja jaksamisesta!
Mzungu Martta ja Chotara Maco


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti