Sahwan koulun riemua!

Ahkera Sahwan koulun oppilas(oppilaan ottama kuva)

Tänään olimme Sahwan koululla seuraamassa opetusta ja näyttämässä videoita ja valokuvia. Koululla oli jo näkyvissä merkkejä seminaarin annista: mm. ulkoliikunnassa suuri oppilasjoukko ja pre-primaryn pikkuoppilaat opiskelivat uusilla menetelmillä. Koulun opettajat ovat erittäin ystävällisiä ja auttavaisia meitä kohtaan. Heillä riittää aina aikaa meille. Suomalaisilla olisi heiltä opittavaa ainakin tässä asiassa.

Liisanpuiston koulun oppilaiden tekemien videoiden näyttäminen olikin sitten oma juttunsa. Koululla ei ole sähköjä, joten olimme sopineet, että yksi opettajista tuo tänään koululle aurinkovoimalla ladatun akun. Näin tapahtuikin, mutta akun teho ei riittänyt. Seuraava suunnitelma oli aggregaatti, joka haettiin mopolla Buhongwasta parin kilometrin päästä. Se saatiin pystytettyä takapihalle (sopivan kuuloetäisyyden päähän) ja piuhaa vedettiin yhteen luokista. Tietokone, kaiuttimet ja videotykki saatiin töpseliin ja sitten alkoi valkokankaan viritys. Valkokangas oli itse asiassa erään opettajan kotoa tuotu lakana/pöytäliina, jossa oli iso kukkakirjailu keskellä. Kangas ripustettiin luokan katossa oleviin puurakenteisiin narulla. Tikapuita tai muuta koroketta ei ollut, joten oppilaat saivat ilmaista hupia katsellessaan opettajien narunheittelykisaa. Lopulta elokuvateatteri oli niin valmis kuin saattoi olla ja videoiden katselu alkoi. Oppilaat katsoivat keskittyneesti ja välillä naureskellen suomalaisten tovereiden videoita. Kulttuurierot ovat toki suuret, joten oli ymmärrettävää, etteivät oppilaat ehkä ymmärtäneet kaikkea englanninkielisestä tekstityksestä huolimatta.

Voi riemua, kun luokkakaveri ottaa kuvan.

Sahwan koulun oppilaat ottivat aamupäivän aikana kolmella kamerallamme kuvia toisistaan, mikä oli heistä hauskaa puuhaa. Näytimme myös oppilaille heidän ottamiaan kuvia videotykillä ja se vasta hauskaa olikin! Lapset saivat nähdä kättensä jäljen ja tutut kasvot ja ilmeet saivat nauruja ilmoille.